Elämää Puuvallillassa

11-02-24 12:34

Vintagelöytöjä, mummilta perittyjä posliiniastioita ja tuoreen pullan tuoksua. Kolmihenkisen perheen koti on kuin lämmin kurkistus menneille vuosikymmenille. Puutalokorttelissa, Helsingin Vallilan sydämessä, tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt.

Valoisan kolmion keittiössä tuoksuvat vastaleivotut herkut, ja pöytä on katettu vanhoilla 50-luvun posliini- ja muoviastioilla. Ruutuikkunoiden välistä kurkistavat peltipurkit ja posliiniesineet johdattavat menneisyyteen. Mieleen muodostuu kuva sodanjälkeisten vuosikymmenten pullantuoksuisesta kotiäidin maailmasta. Melkein siellä ollaankin, sillä hoitovapaalla oleva perheenäiti rakastaa menneiden vuosikymmenten estetiikkaa ja nauttii kotinsa sisustamisesta muistoilla ja tarinoilla.

– Minulle on tärkeää, että tavaralla on jokin tarina. Nautin, kun saan kierrellä kirpputoreja ja tehdä löytöjä. Myönnän olevani keräilijä, koska on niin ihanaa nähdä sisustuksen muokkautuvan pikkuhiljaa juuri omannäköiseksi, miettii hän.

Erilaisia astioita ja keittiötarvikkeita on kertynyt lisää nopeassa ajassa, sillä äidin ja tyttären yhteinen harrastus leipominen alkoi, kun lapsi oli noin vuoden ikäinen.
– En ollut ennen leiponut juuri ollenkaan, mutta tyttö rakastaa sitä, samoin kuin tiskausta, äiti nauraa.
– Nyt meillä tuoksuu melkein aina pulla.

Koti tapetoitiin ja maalattiin uudelleen vaalien puutalon henkeä. Samalla osa huonekaluista sai kyytiä ja tilalle tuotujen myötä asunto alkoi pian näyttää nykyiseltään. Olohuoneen sisustus syntyi lähes vahingossa, kun perheenäiti lupautui elämänsä ensimmäisen kerran lähtemään huutokauppaan – naapurinsa seuraksi. Siellä hän innostui ensin huutaman 50-luvun tuolin ja sen jälkeen vielä sohvan, ja pian aviomies jouduttiin hälyttämään kotoa maksumieheksi
sekä kantoavuksi.

Lue artikkeli kokonaisuudessaan Talo&Kodista 1/2011.