Kesätalo Turun saaristossa

11-02-24 13:03
Talo kätkee sisäänsä tarinan merimiehen kolmesta tyttärestä, jotka asuivat omissa oloissaan merimatkan takana. Nyt talossa nauttii kesäpäivien iloista kaupunkilaisperhe.

Kaipuu omasta kesäpaikasta johdatti Ninan ja Mikan saaristoon merimiehen talolle. Paikka oli kummallekin tuttu jo entuudestaan. Merimiehen tyttäret Tetti, Astrid ja Ines olivat olleet Mikan isoäidin ystäviä.

Mika kutsui pienenä poikana keltaisen talon rouvia tädeiksi. Tädit pitivät taloa pystyssä 1980-luvun lopulle saakka. Niinpä myös Nina ehti vierailla Mikan tyttöystävänä satujen ja tarinoiden talossa.

Puuhuvila jäi tätien jälkeen perikunnalle, ja se ehti olla autiona neljätoista vuotta. Viisi vuotta sitten keltainen puutalo sekä Mikan ja Ninan mökkihaaveet kohtasivat toisensa ja tarina jatkuu.

Aikamatka menneeseen
Talon tunnelma lumosi oitis Ninan ja Mikan sekä heidän kaksi lastaan. Kun he tulivat ensimmäistä kertaa merenrantatalolle, kaikki esineet olivat paikoillaan ikään kuin tädit olisivat vain lähteneet matkoille. Ainoastaan hämähäkinseitit kertoivat siitä, ettei talon ovea ollut avattu vuosiin.
Ensi töiksi rakennettiin keltaiselle talolle tie, sillä tädit olivat kulkeneet kodin ja mantereen väliä veneellä. Seuraava kevät kului taloa siivotessa ja pihamaata raivatessa.
– Sisällä olisi voinut filmata kummituselokuvan, seittejä ei olisi tarvinnut rakentaa erikseen, Nina muistelee.

Seinillä seilaavat purjelaivat
Siivotessa alkoi hahmottua vanhan tilan kauneus ja arvo. Kaapeista rahdattiin kaupunkikotiin posliiniastiastoja, laseja ja karahveja pestäviksi ja palautettiin sitten paikoilleen.
Tädit olivat olleet taitavia käsityöihmisiä. Talossa oli kymmenittäin puoliryijyjä ja muita seinätekstiilejä, käsin kirjottuja tyynyjä ja liinavaatteita sekä tietysti perinteisiä räsymattoja. Salongin seinillä on tätien isän hankkimia laivakuvia. Entisaikaan merimiehillä oli tapana maalauttaa muistoksi pestilaivansa. Maalaus kehystettiin ja vietiin tuliaisina kotiin.
Talossa oli runsaasti muutakin merimiehen ammattiin liittyvää esineistöä: kompassi, piippuja, silmälasit ja aikaansa nähden hienot parranajovälineet.
Kantovesi kuuluu kesätaloon
Perhe ryhtyi muokkaamaan taloa ja pihapiiriä itsensä oloiseksi. Metsän reunaan rakennettiin nykyaikainen sauna. Taloon tehtiin kattoremontti ja yläkertaan rakennettiin makuuhuoneet.
Työteliäät mökkiläiset eivät halua kuitenkaan muuttaa liiaksi taloa ja sen ympäristöä. Alakerta saa olla niin kuin se ollut tätien aikaan. Tosin keittiöön on suunnitteilla nykyistä korkeampia työtasoja, ja voi olla, että samassa yhteydessä asennetaan kaatoallas. Talossa on sähköt, mutta ei vesijohtoja eikä viemäreitä. Pihalla on kaivo.
Mökillä eletään luonnon keskellä, aamulla voi jopa tavata hirven rappusilta. Ihanina pitkinä kesäiltoina tehdään ystävien kanssa tai perheen kesken ruokaa tupakeittiössä. Sieltä siirrytään pitkän pöydän ääreen kuistille. Iltojen pimetessä ikkunalaudoille sytytetään kynttilät. Talo loistaa lämpöä kesäillan hämärässä.