Tule hyvä kakku

11-02-23 16:12

Lähde aikamatkalle kanssani. Matkaamme vuosikymmeniä taaksepäin, hyppäämme lapsen saappaisiin ja pieneen keittiöön, itse tehtyjen räsymattojen ja virkattujen pannulappujen maailmaan. Kuuletko kuinka käkikello, kiikkustuoli ja radio lähettävät ilmaan rytmejään? Ja siinä on hän, jota saavuimme tapaamaan. Saanko esitellä, Maailman parhaiden pannukakkujen tekijä, Isoäitini.

Kurota nenääsi pöydän tason päälle nähdäksesi paremmin. Maitoa punaisesta purkista, valkoista jauhoa, kananmunia, sokeria ja tietenkin voita, koska se parantaa näköä. Istutaan raidalliselle taikamatolle odottamaan ja katsomaan, kuinka taikina kohoaa uunissa. Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku. Kun taikinan pinta tummenee, se muistuttaa suuren meren aaltoja, ja silloin Isoäiti ottaa pannukakun uunista ja laittaa lautaselle jäähtymään. Tuli hyvä kakku.

”Nyt voit syödä niin monta pannukakkua kuin jaksat. Ei, niitä ei tarvitse pilkkoa, levitä niille paksulti luumuhilloa ja kääri rullaksi. Eikö olekin herkullista?”

Ja mikä parasta, kohta hän käärii valkoiseen paperiin ison kasan pannukakkuja, hymyilee ja antaa ne mukaamme.

Vielä aikuisenakin olen sitä mieltä, etten ole koskaan syönyt missään yhtä hyviä pannukakkuja. En koskaan kirjoittanut hänen reseptiään ylös, vaikka niin suunnittelinkin. Ehkä jo aikanaan tiesin, että ainoastaan hänen tekeminään pannukakut olivat niin ihania, koska hän lisäsi niihin hyppysellisiä hoivaansa ja huolenpitoaan. Me aikuiset ajoittain unohdamme, että ne asiat, joista meidät muistetaan, eivät ole useinkaan arkisia asioita ihmeellisempiä. Lasten silmissä aikuisten suurimmat uroteot voivat olla voipaperiin käärittyjä pannukakkupinoja, kunhan niihin on ripoteltu roimasti rakkautta.

Miia Kaartinen