Vaivaton viikonlopputarha

11-06-27 14:32

Piha-alueet |

Mökki ja puutarha satojen kilometrien päässä? Kas siinäpä haaste – tai ilonaihe, puutarhurista itsestään riippuen. Puutarhanhoito on parhaimmillaan hermolepoa, rauhoittavaa askartelua tai aistien nautinnollista tyydyttämistä. Pahimmillaan siitä voi tulla stressaavaa kilpajuoksua ajan ja ylivoimaisten haasteiden kanssa. Talo&Koti-lehden vinkeillä onnistut varmasti!

Puutarhuri voi itse valita, onko edessä loputon sota rikkaruohoja ja tottelemattomia luonnonoikkuja vastaan vai viihdyttävää ja nautinnollista vapaa-ajan puuhastelua.

Luonto tekee tepposia
Puutarhurin käsitykset oikeanlaisesta tarhasta eivät aina osu yksiin luonnon tavoitteiden kanssa. Luonto pyrkii säilyttämään ja jatkamaan omaa lajikirjoaan sekä täyttämään kaiken saatavilla olevan ¬tilan lukemattomilla lajeilla. Tarhurin ihanteena taas voivat olla säännöllisen kokoiset ja näköiset, tietynväriset tai -lajiset kasvit, kukin omalla paikallaan kitketyllä mulloksella. Ääriesimerkkejä ovat herkeämätöntä hoitoa kaipaavat erikoiset kasvit. Helppoa ja vaivatonta viikonlopputarhaa kaipaavan kannattaa kuitenkin unohtaa hankalat tapaukset. Helposta tarhasta selviää viikonloppuisin muutamassa tunnissa, jos miettii asiaa etukäteen siltä kannalta. Luontoa tarkkailemalla voi ottaa oppia ja valita kasvit helppoutta silmällä pitäen.

Valitse helppoja lajeja
Helpoin tarha olisi tietenkin luonnon itsensä suunnittelema, jossa annetaan kaikkien kukkien kukkia. Luonnontilainen piha ei kaikkia kuitenkaan tyydytä. Koska erilaiset luonnonkasvit ovat nyt muodissa, seuraavaksi helpoin versio on ”autettu” luonnontila: annetaan valikoitujen luonnonkukkien kasvaa ja levitä omalla paikallaan ja poistetaan ei-toivotut kasvit.Kannattaa muutenkin valita sellaisia kasveja, jotka selviävät luonnossakin ilman sen kummempaa hoitoa. Helppoja perennoja ja pensaita on vaikka kuinka paljon, kuten luonnonorvokit, ¬malvikki, kurjenpolvet, puistoruusut ja tarha-alpit.
Myös monet yksi- ja kaksivuotiset kasvit siementävät uskollisesti vuodesta toiseen ja hoitavat näin itse jatkuvuuden. Tällaisia ovat esimerkiksi yksivuotiset kehäkukka ja keltamaksaruoho sekä upeanvärinen kaksivuotinen ketoneilikka.

Tukeudu perennoihin
Näyttävämpää väriloistoa kaipaaville voi suositella reheväkasvuisia perennoja, jotka saavat mielellään toimia myös maanpeitteenä. Tämän sarjan klassikko on vuorenkilpi, joka ikivihreänä koristaa pihaa kautta vuoden ja pitää tehokkaasti rikkakasvit loitolla.
Samaan peittävään kategoriaan kuuluvat erilaiset kuunliljat, joiden kauniista lehtikirjosta saa herkullisia istutuksia, ja poimulehdet, jotka tarjoavat tyylikkään taustan muille kasveille. Näyttävä piha syntyy erivärisistä ja -lajisista pioneista, jotka puhkeavat kukkaan vuorotellen. Ne viihtyvät uskollisesti samalla paikalla vuodesta toiseen eivätkä kaipaa päivittäistä hoitoa.

Unohda musta mullos
Kiireisen tarhurin suurimpia riesoja on loputon taistelu rikkaruohoja vastaan. Kannattaa muistaa, että “rikkaruoho” on itse asiassa makuasia. Keto-orvokki on yhden mielestä rikkakasvi, toiselle se on kaunis luonnonkukka. Pari neliötä keto-orvokkeja muodostaa jo sievän luonnonniityn. Puutarhan hoitoa helpottaa suuresti maanpinnan pitäminen peitettynä jollain eloperäisellä katteella. Kate parantaa maan laatua ja vähentää tarhurin töitä: kastelua, kitkemistä ja lannoitusta. Hyvä vaihtoehto on maanpinnan peittäminen maanpeitekasveilla. Matalat kivikkokasvit pitävät rikkaruohot kohtuudella kurissa, jos ne on alun perin istutettu puhtaaseen penkkiin. Esimerkiksi suikeroalpilla voi kätevästi peittää pensaiden ja puiden juuret tai kukkapenkin reunat. Lamoavat havut ovat nekin kiireisen tarhurin tukipylväitä.

Istuta isoja pintoja
Valitettavasti puutarhan kasvit eivät koskaan tunnu viihtyvän sillä paikalla, johon ne oli alun perin istutettu. Perennaryhmät jäävät pieniksi ja kukkapenkki puolityhjäksi, tai sitten ne valtaavat tilan muilta. Ja taas näyttää epäsiistiltä. Tähän auttaa parhaiten se, että yhtä lajia istutetaan aina riittävästi. Vanha hyvä nyrkkisääntö määrittelee, että mitä tahansa koristekasvia pitäisi aina istuttaa vähintään neliömetrin verran. Kun kasveilla on riittävästi tilaa, lajit eivät helposti mene penkissä sekaisin ja riitele toistensa kanssa. Koska joka lajilla on oma luontainen kasvutiheytensä, ne säätelevät itse tarvitsemaansa tilaa.

Monivuotinen punahattu (Echinacea purpurea) on korkea loppukesän väriläikkä, joka on edukseen isona ryhmänä. Sen seuraan sopivat matalat samansävyiset reunuskasvit.

Kuunliljat (Hosta) ovat edukseen isoina mattoina. Eri lajikkeiden väriskaalasta löytyy kauniita vihreän ja sinertävän eri sävyjä. Kuvassa on tavallisin eli kirjokuunlilja (Hosta undulata).

Perennapenkki koostuu sinivioleteista lajeista, jotka eivät riitele keskenään, vaikka niiden tontit menisivät sekaisin. Penkin sävyn määrittelee keskellä kasvava jalopähkämö (Stachys grandiflora), johon samanhenkiset reunakasvit on sävytetty.

Runsaskukkainen päivänhattu (Rudbeckia) sopii myös leikkokukaksi.

Vihanneksia viikonlopputarhaan?

Viikonlopputarhaan voi istuttaa myös vihanneksia. Silloinkin kannattaa muistaa kateviljelyn tarjoama helpotus. Myös vihannesten vaikeusasteissa on suuria eroja, joten oikeasta lajivalinnasta on apua. Helppoja ovat useat monivuotiset vihannekset kuten ¬raparperi, parsa ja maa-artisokka, samoin kuin monivuotiset yrtit oregano, rakuuna, kumina ja talvisipuli. Eikä persiljan, perunan tai retiisinkään kasvatus aiheuta suurta päänvaivaa. Persiljan voi antaa kaksivuotisena kylväytyä itsestään.

Tekniikasta lisäapua
Viikonlopputarhalla viihtyvät myös päivittäistä kastelua kaipaavat kasvit kuten tomaatit, jos avuksi otetaan puutarhatekniikan tarjoamat apuneuvot. Ulkokäyttöön tarkoitetut alta kastelevat ruukut ovat mainio keksintö, kunhan niissä on kasvien hukkumisen estävä ylijuoksuputki. Automaattinen kastelujärjestelmä pitää huolen kastelusta sään mukaisesti ja aikakytkimen avulla myös kasvihuoneessa. Niinpä kiireinen viherpeukku voi viikolla keskittyä muihin puuhiin ja matkata viikonlopuksi hyväkuntoiselle, omatoimiselle tarhalleen.

Kutakin lajia reilusti
Perennapenkin kasvit on istutettu omiin reilunkokoisiin osastoihin, joissa ne voivat rauhassa levitä toisiaan häiritsemättä. Lajeja on syyskaunosilmästä (Coreopsis verticillata) erivärisiin syysleimuihin (Phlox paniculata), harmaamalvikkiin ja angervoihin.

Valitse helppoja lajeja

Puolimetrinen sipulikasvi tähtilaukka (Allium christophii) on eniten edukseen isona ryhmänä. Se ponkaisee pintaan alkukesästä ja kukkii näyttävästi kesä–heinäkuussa.

Pioneista saa komean perennapenkin. Eriväriset lajikkeet kukkivat alkukesästä hieman eri aikoihin, joten kukkaloistoa kestää viikosta toiseen.

Helppohoitoinen pensas mustilanhortensia (Hydrangea paniculata ’Mustila’) kukkii näyttävästi loppukesästä. Se kaipaa vain kevätleikkausta.

Viikonlopputarhurin seinätaulu
1. Mukaudu luonnon vaatimuksiin, se vetää kuitenkin pidemmän korren.
2. Valitse helppoja lajeja. Mieluummin kaunis kehäkukka kuin kituva jaloruusu.
3. Unohda kitkeminen. Pidä rikkakasvit aisoissa katteella ja maanpeitekasveilla.
4. Älä näpertele. Keskity muutamiin näyttäviin lajeihin, niin pääset helpommalla.
5. Valitse värit viisaasti. Yleisvaikutelma on tärkeämpi kuin yksittäiset kasvit.
6. Ota avuksi puutarha- ja kastelutekniikka.

Käytä maanpeitekasveja
- Pyöreälehtinen ikivihreä vuorenkilpi (Bergenia) on maanpeitekasvien klassikko, joka pitää rikkaruohot tehokkaasti etäällä. Tässä sen seurana kasvaa lamohietakirsikkaa (Prunus pumila).
- Kesämökin pohjoisenpuolen ”takapihan” toivoton rikkaruoho-ongelma on ratkaistu pienellä ”havumetsällä”. Mansikkakankaaseen on istutettu erilaisia alppiruusuja, muutama tuija, pari pientä hopeakuusta ja sinilaakakatajia. Mansikkakangas on peitetty havuneulaskatteella, jota lisätään vuosittain.